Vesa Mäen ajatuksia Budapestistä! Aikuisiälläkin voi urheilla!

AIKUISURHEILIJOIDEN MM-HALLIT BUDABESTISSÄ!

 

                      Kulttuurikaupunki Budabest isännöi tämän vuoden veteraanien halli-MM-kisoja. Aurinkoisessa kaupungissa kilpaili lähes 4000 urheilijaa ympäri maailmaa. Suurin osa kisalajeista suoritettiin kahdessa sisähallissa Puskas-stadionin vieressä.

Suomalaisia kisoissa oli n.130 nais-ja miesurheilijaa  35vuotisista aina 85 ikäsarjaan asti.

Menestys oli hieno, sillä Suomi sijoittui viiden parhaan maan joukkoon mitalitilastossa.

Itse olin mukana kolmessa lajissa; 3-loikkassa, korkeushypyssä sekä pituushypyssä sarjassa M-65.

3-loikkakisa hypättiin suuressa A-hallissa keskellä areenaa . Sinne oli rakennettu vauhdinottosilta,

joka oli n. 30cm korkealla korokkeella. Itselle ja taisi olla muillekin uusi kokemus ottaa vauhti ontosti kopisevalta vauhtibaanalta. Hyppääjiä oli 12 ja kahdeksan parasta pääsi kolmelle loppukierrokselle  Kolmen kierroksen jälkeen olin neljäntenä vähän yli 10m tuloksella. Johtopaikkaa piti suomalainen Pertti Ahomäki 10.88 kantaneella hypyllä ja toisena ukrainalainen10.77 omalla hypyllään. Ahomäki jätti kaksi seuraavaa hyppyä väliin. Viidennellä hypyllä paransin omaa tulostani ja hyppäsin 10.77 eli sama kuin kakkosella. Olin itsekin hämmästynyt, sillä ennen näitä kisoja paras tulokseni oli 10.26. Viimeisen kierroksen tilanne oli kutkuttavan jännä kolmen ensimmäisen kohdalla. Mitalien väri ratkaistaisiin kolmen viimeisen hypyn aikana. Suomalaisia oli katsomossa sopivasti kannustamassa meitä ja kaikkia muitakin, kuten kisoissa oli tapana. Viides hyppy oli mielestäni ihan nappi hyppy mutta kannustus ja ”hyvät neuvot”radan reunalta antoivat pontta viimeiseen hyppyyn. Sain puristettua lisää vauhtia ja varsinkin lankulle tuloon satsasin  kunnolla,jottei vauhti hiljenisi. Kolme loikkaa ja hiekkalaatikossa hypyn päätteeksi. Kuulin suomalaisten huudahtavan :”Nyt meni pitkälle!” Jännittyneenä odotin mittatulosta ja taisin vähän karjahtaa kun taululle tulivat numerot: 11.10! Mutta vielä oli kaksi kovaa kilpailijaa hyppäämässä. Ukrainalaisen hyppy ei onnistunut. Olen ainakin kakkonen …. Ahomäki tuli vuoroon ja häntä pidettiinkin etukäteen ykkössuosikkina. Meidän kaikkien kannustus oli kovaa ja äänekästä. ”Tsemiä, tsemiä,”:kaikui hallissa. Hyppy oli hyvä mutta Ahomäki ei pystynyt parantamaan tulostaan, joten näin olin ihmeekseni MM-mestari 3-loikassa! Suomelle kaksoisvoitto ja pienet kunniakierrokset Suomen lipun kanssa katsomon edessä olivat paikallaan. Sain kilpatovereiltani lämpimät onnittelut ja käden puristukset kisan ratkettua. Ahomäki, jonka kanssa olemme kilpailleet tasaväkisesti pituudessa,onnitteli minua vilpittömästi, koska 3-loikkaa olen hypännyt vasta viime kesästä lähtien neljä kertaa ja ne kaikki kisoissa!Palkintokorokkeella laulettiin äänekkästi ja tunteella Maamme-laulu!

Korkeudesta ei ole muuta kerrottavaa kuin että kaikkea voi siinäkin sattua. Vauhtia ottaessani kaarsin liian lähelle korkeushyppytelinettä ja ponnistuksen jälkeen löin pääni telineeseen, seurauksella että ensiapumiehet saivat harjoitella pään haavan sitomista. Olin kuin beduiini sidonnan jälkeen. Ensiapuklinikalla käynti oli tietty kokemus sekin, ja kisa päättyi 146 tulokseen ja sijoitus kuudes.

Välipäivän jälkeen lauantaina klo 9.00 aamulla oli pituushypyn vuoro. Pikkasen jomotusta päässä mutta ei haitaksi asti. Kilpailijoita oli 17 joten hyppyvuoroa sai odottaa aika kauan. Kaksi ensimmäistä yliastuttuja, joten kolmannella oli saatava tulos päästäkseni jatkoon. Sama tilanne oli myös Ahomäellä. Kolmannella 488 ja viidentenä jatkoon. Ahomäki 494 ja samoin kolmantena jatkossa. Kilpailua johti Espanjan hyppääjä 521 hypyllään ja kakkosena brasilialainen 513 hypyllään. Neljäs yliastuttu ,viidennellä 512,sentin päähän kakkostilasta. Espanjalainen paransi vielä 524. Viimeinen kierros ja oma hyppyni yliastuttu. Jälleen oli Ahomäellä mahdollisuus viimeisellä parantaa sijoitustaan. Hän oli kolmantena 504 hypyllään. Hänen viimeinen hyppynsä ei tuonut lisäsenttejä. Näin kisa oli päättynyt Espanjan voitoksi 524,  B rasilia toinen 513 ja Suomi ja minä kolmas, sentin päässä hopeasta, tuloksella 512.

Viimeisenä päivänä olivat vuorossa viestit, jotka ovat hienoja kisoja katsella ja tiukkoja kamppailuja nähtiin. Viestit olivat 4x200m. Kun rata on 200m ja tiukat kaarteet, vaihtoalueella oli useasti kovaa taistelua löytää oma juoksija. Suomalaisia joukkueita oli ilahduttavan paljon sekä miehissä että naisissa. Mitalisijoituksiakin tuli.

Kisoista jäi muistoihin hyvä ja rehti kilpailuhenki. Vaikka totisia ja kovia kamppailuja käytiin, niin hauskaa ja huumorimieltä riitti kaikilta. Ilahduttavaa on nuorempien sarjojen kilpailijamäärien kasvu, joten aikuisurheilu elää hyvää nousukautta. Tämä trendi on nähtävissä myös Lohjalla.

Perimmäinen tarkoitus aikuisurheilullahan on pitää itsensä fyysisesti kunnossa, joka on kansan talouden kannalta todella iso asia.

Hyvää ja liikunnallista kevättä sekä kesää kaikille!

Harjulla ja kentillä tavataan!

Vesa Mäki